EDIT 14.2.-12 // Muutamaa Tammelaa voi käydä kurkkimassa tällaisesta ekstrajutusta:

Hyvää ystävänpäivää!

Aivan alkuun: Vuodatuksella on ollut jotain ongelmia ja jos olet yrittänyt lähiaikoina käydä blogissani ja se on herjannut sinulle jotain, se on todennäköisesti syy. Tai sitten kuulut heihin onnellisiin/onnettomiin, jotka myrskyjen takia ovat olleet ilman sähköjä. Jos sinulta tämän takia on mennyt joulun jälkeen jotakin ohi, niin nämä kolme päivitystä saa toki käydä lukemassa ja kommentoimassa:

                                   Hyvää joulua!

                                   Osa 60. Kunnes kuolema meidät erottaa

                                   Xtra 12. Tammeloiden kommellukset.2

Sitten itse asiaan. Kymmenes sukupolvi. Vihdoin ja viimein! Kolme vuotta sitä sitten väännettiinkin : D Kiitos teille, että jaksoitte niin kauan <3 Alku oli jälkeenpäin ajateltuna todella kömpelöä ja laadultaan melko... Hmm... Huonoa. Omasta mielestäni ainakin olen kehittynyt vuosien varrella niin kirjoittajana kuin lavasteiden ja kuvienkin suhteen (toivon ainakin niin : D ).

Ensin mietin, että mitäpä tässä nyt sitten enää uutta juttua aloittamaan, on vain samanlainen työmäärä edessä ja kaikki hienoimmat (nojuuei : D ) juonenkäänteet jo käytetty. Sen jälkeen tajusin, että ei hiisi, enhän minä voi lopettaa kirjoittamista, saatika simssin peluuta! Noh, sitten oli edessä mietintöjä, että mitäs ihmettä seuraavaksi tekisin. Ajattelin HRG:tä (=hävitä ruma geeni -haaste), mutta totesin, että pidän liikaa kauniista simeistä. Sitten mietin erinäisiä muita haasteita, mutta yksitellen hylkäsin nekin yhdestä sun toisesta syystä. Sitten päätin vakavissani aloittaa RKC:tä. Suunnittelin perheitä, juonikuvioita ynnä muita. Jonkun ajan kuluttua aloin epäillä itseäni. Osaisinko muka lavastaa aikakauden oikein? Mistä löytäisin tavaroita? Mitä kaikkea en tiedä keskiajasta/viktoriaanisesta aikakaudesta/mistään muustakaan? Niinpä innostukseni siihenkin hiipui vähitellen.

Olen kuitenkin aina ollut kiinnostunut muista kulttuureista, ja niinpä päätin, että nykyaika saa jäädä. Sitä tehtiin jo kolme vuotta. Vähitellen päässäni kehkeytyi ajatus tarinasta. Lähtösysäys taisi olla se, kun mietin, millaista olisi yhtäkkiä joutua eristyksiin tästä kaikesta? Sosiaalisesta mediasta (kyllä, rakastan sinua Facebook) ja muusta, mikä nykyaikana on kaikille niin itsestään selvää. Niinpä seuraavan tarinani hahmot joutuvat miettimään juuri näitä seikkoja.

Ensimmäinen osa on siirtymäosa... Noh, aikaan, jolle minun ei tarvinnut määrittää mitään sen tarkempaa nimeä, koska nykyajan keskellä kulttuuri on saanut vaikutteita niin monelta aikakaudelta. (Hihii, kiersinpäs fiksusti sen, etten erota eri aikakausia selkeästi toisistaan :'D )

No niin. Viimeinkin. Saanko esitellä... *rumpujen pärinäääää*

                                                                                             - Aui

PS. Jätän Tammelat näkyville ja tänne saa edelleen kommentoida, jos haluaa, sillä näenhän uutta blogianikin kirjoittaessani tänne tulleet kommentit :)